*

mikkokarna

Syksy on luonnosta elävän parasta aikaa

Olen syysihminen. Silloin kun se vielä urallani oli mahdollista, vaihdoin lomarahatkin vapaiksi ja käytin ne kaikki syksyllä. Tämä vuodenaika on jo lapsuudesta asti tarkoittanut minulle metsän tuoksua, koivikossa kimmeltäviä vesipisaroita, punaisen ja keltaisen sävyissä loimuavaa maaruskaa, teerien suhahduksia syyssoitimella ja ensilumeen piirtyneitä riekon jälkiä tunturissa. Vaimo tosin sanoisi luultavasti, että syksy on aina sen toisen, vuorollaan kotiin jätetyn koiran pettymyksen sietämistä, haisevia eräkamppeita ja keittiön lattialla leijuvia riekon höyheniä.

Erämaa-alueilla liikkuminen, metsästäminen ja kalastaminen luonnon omaa rytmiä mukaillen on ollut minulle aina enemmän elämäntapa kuin harrastus. Alkusyksyn hilla-ajan jälkeen alkaa hirven, karhun ja maalintujen metsästys ja kun järvet jäätyvät, on aika uittaa verkot jään alle pyyntiin. Minua jaksaa yhä naurattaa se vuosia sitten kuulemani legenda pääkaupunkiin opiskelemaan lähteneestä nuorukaisesta, joka soitti vanhemmiltaan ruokarahaa jo viikon jälkeen. Kun tältä kysyttiin, mitä hän oikein oli kaupasta ostanut, niin vastaus kuului: "Sitä samaa ruokaa kuin kotonakin syödään: hirveä, poroa, siikaa ja taimenta".

Pohjoisessa asuminen tuntuu minusta etuoikeudelta. Muutama vuosi sitten tähän aikaan vuodesta meillä keiteltiin riekon jalatkin ja jauhettiin lihat valmiiksi pakkaseen vauvanruokasoseita varten. Metsästyksellä, kalastuksella ja luonnontuotteiden keruulla luodaan hyvinvointia perheille, mutta tällä saralla on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia myös liiketaloudellisesti.

Jos suurin osa nuorista aikuisistamme unelmoi maalla asumisesta, eikö näitä mahdollisuuksia pitäisi tuoda laajemminkin ihmisten tietoisuuteen? Ja jos Lappia halutaan kehittää elinvoimaisena ja vetovoimaisena asuinpaikkana, mielestäni on yhtä lailla tärkeää, että lasten ja nuorten terveen luontosuhteen muodostumista tuetaan, paikallisten oikeudet ympäröivään luontoon säilytetään ja riittävä palvelutaso taataan myös syrjäseudulla. Päättäjien tulisi nähdä arktisen alueen potentiaali ja esimerkiksi etätyömahdollisuuksista tulisi muodostaa pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Nämä keinot tulivat mieleeni päällimmäisinä, kun viikonloppuna metsällä ollessani mietin mahdollisuuksia tehdä unelmien toteuttamisesta himpun verran helpompaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset